Dramatiikkaa hiekkalaatikolla ja hyvästit tutille...

Pitkän päivitystauon jälkeen on aika kirjoittaa muutamia kuulumisia menneeltä kesältä ja alkusyksyltä...

Dramaattisia muistelmia heti tähän alkuun... Kuluvan viikon maanantaina Lauri ja iskä tekivät tuttavuutta ikiomaan uuteen hiekkalaatikkoon - tuhoisin seurauksin. Kotiin tullessani vastassa oli reppanan oloinen poika, reikä suupielessään... Lauri oli kaatunut hiekkalaatikossa ja lyönyt naamansa puiseen reunaan sillä seurauksella, että hammas oli puhkaissut ylimääräisen, ilkeästi repsottavan reiän suupieleen. Eipä auttanut kuin lähteä lääkärisedän luo ja aika saatiinkin Järvenpään Pikkujättiin heti tunnin päähän. Puhdistuksen jälkeen lääkärisetä päätti ensin kokeilla teippauksen pitävyyttä, mutta tehdessämme lähtöä vastaanotolta, huomasimme teippien jo irronneen. Ehdimme jo kauhistua, kun lääkäri pohti seuraavaksi tikkien laittoa, mutta päätti helpotukseksemme kokeilla vielä ensin liimausta. Liimaus onnistui ja onkin pysynyt hienosti paikallaan nämä muutamat päivät, jotka tapaturmasta on kulunut aikaa. Suupieli on parantunut valtavan hyvin ja turvotuksen laskettua vain pieni ruhje muistuttaa enää harmillisesta yhteenotosta hiekkalaatikon kanssa... Täytyy kyllä hehkuttaa, että on meillä varsin reipas pikkumies! Ikiliikkujana tunnettu Lauri-poika ei ole varmaan synnytyslaitokselta lähdön jälkeen ollut niin pitkään yhtäjaksoisesti paikoillaan, kun lääkärisedän vastaanotolla... Aivan liikkumatta poika otti toimenpiteet vastaan ja teki kaiken mitä lääkärisetä pyysi. :) Jokin onni löytyi kuitenkin tästäkin onnettomuudesta - jos jotain hyvää halutaan tästä muuten ikävästä tapauksesta hakea, niin tutit ovat meillä nyt täydellisesti historiaa, sillä lääkärisedän langettamasta tuttikiellosta tehtiin kerralla pysyvä! :) En olisi ikinä uskonut, että Lauri luopuisi niin tuiki tärkeistä tuteistaan näin helpolla, mutta lääkärisedältä tuntui löytyvän äitiä enemmän auktoriteettia... :)

Elokuussa vietimme viikon mökkeillen ja kelit olivat mitä mahtavimmat. Lauri polskutteli järvessä sydämensä kyllyydestä ja uimaliivien avustuksella hahmotteli jo ihan oikeita uimakuvioitakin. :) Lomaviikon päätteeksi kävimme myös äidin serkun häissä, joissa aiheutimme ylimääräisen ohjelmanumeron Laurin viskattua hääkarkkikorit lattialle... :)

Päiväkotiin paluu on sujunut enemmän kuin hyvin. Lauri viihtyy kavereiden kanssa ja useimmiten iltapäivällä ei millään malttaisi leikeistä kotiin lähteä. Pojankoltiaisten rekkaralli kun on silloin parhaimmillaan. Aamuisin päiväkotiin jääminen sujuu sekin ongelmitta, onhan vastassa "tyttöystävä", jonka aito ilo Laurin saapumisesta on suorastaan liikuttavaa! :) Parivaljakko tuntuu olevan niin toistensa lumoissa, että viime perjantaina Lauri kävi ennen lähtöään moiskauttamassa pusun tytölleen ennen kuin malttoi lähteä kotiin. :) Viikonloppuna pikkumies oli puolestaan soittelevinaan kännykällä tyttöystävänsä perään... :)

Päiväkodissa on otettu ohjelmaan aktiivinen retkeilykulttuuri. Metsäretket ovat pop ja niin ylpeänä Lauri ottaa mukaan oman reppunsa ja sinne pakatut eväät. Ne eväät ovat tietenkin retkeilyn ykkösjuttu, mutta myös kaikki kaatuneet puut ja pudonneet kävyt muistetaan raportoida kotona useaankin otteeseen. Tällä viikolla tenavaryhmä oli vieraillut myös lähikaupassa, jonka ovella Lauri oli heti kuuluvaan ääneen huudellut: "piirakkaa!"... :)

Puheen kehitys etenee hurjaa vauhtia. Neljän sanan mittaiset lauseet ovat jo arkipäivää ja onpa poika jo oppinut laskemaan kolmeen ja tunnistamaan muutamia värejä. :) Välillä itseäkin ihmetyttää, että mistä se poika noita tarinoita oikein kehittelee... :)

Tässä vielä muutamia kuvia...

Mopomies kaahailee ympäri taloa varmaan kilometrin illassa...