Viimein tämä äiti sai aikaiseksi kirjoitella vähän menneen vuoden joulumuistoja talteen... :)

Jouluaaton aamu alkoi leikkien, kuten kaikki aamut meillä joululomalla. :) Taustalle oli toki "pakko" avata telkkari sieltä tulleen "Joulupukin kuuma linja" -ohjelman tähden, sitä kun on aikanaan itsekin lapsena katsellut jokaisena jouluaamuna... :) Jouluaaton aamupäivän perinteinen joulusauna kuului niinikään ohjelmaan tälläkin kertaa. Myös Lauri pääsi mukaan "saunomaan", alimmalle laudetasolle ja omassa ammeessaan... :) Sihisevä kiuas meinasi aluksi hieman pelottaa, mutta muuten oli kiva loiskia vettä saunan lempeässä lämmössä. :)

Iltapäivällä matkasimme sitten muutaman kymmenen kilometrin päähän Laurin "iso-mummolaan", jossa meitä oli jälleen koolla toistakymmentä "tonttua". Ahdettuamme itsemme täyteen jouluruokaa, kävimme viemässä kynttilöitä hautausmaille ja sen jälkeen palasimme iso-mummolaan odottamaan aattoillan kohokohtaa - joulupukin tuloa! :)

Eipä aikaakaan, kun joulupukki jo koputteli ikkunaan ja nostimme Laurinkin kurkistamaan moista ihmetystä... :) Pojan silmät suurenivat tuplasti hänen nähdessään  tuon parrakkaan punanutun ikkunan takana... :) Siirryimme koko konkkaronkka eteisen lähettyville ottamaan vastaan joulun odotetuinta vierasta. Etukäteen olimme veikkailleet, että joulupukin kohtaaminen saattaisi tänä vuonna olla jo hieman jännittävämpää kuin edellisenä jouluna, jolloin Lauri ei senkään vertaa pukista ymmärtänyt, mutta mitä vielä...pukin saavuttua sisätiloihin, asteli pikkumies reippaasti sanomaan tälle käsipäivää, pukin ojentaessa rukkastaan poikaa kohti... :)

Pukilla oli mukanaan valtava määrä lahjoja ja myös Lauri keräsi niitä melkoisen kasan... :) Tosin ensimmäisenä saatu Plaston muovimopo osoittautui niin "ykköslahjaksi", etteivät muut paketit tämän jälkeen enää poikaa paljon kiinnostaneet... :) Äiti ja iskä päätyivät lopulta availemaan Laurin lahjoja, sillä pikkumies vain hurjasteli mopollaan ympäri taloa... Välillä sentään Lauri malttoi pikaisesti käydä ihailemassa kääröistä mm. paljastuneita auto-aarteita, mutta viiletti pian jälleen moponsa kyytiin... :)

Joulupäivänä kävimme perinteiseen tapaan mummon ja vaarin luona, jossa joulukuusi sai ehkä yllättäenkin olla aivan rauhassa ja pitää myös koristeensa. :) Tapaninpäiväksi suunnittelemamme käynti mummin ja papan luona siirtyi päivällä eteenpäin lumimyräkän vuoksi. 

Vuoden viimeisenä päivänä kävimme "paukkupakkasessa" ihmettelemässä raketteja ja kunnan järjestämää uuden vuoden ilotulitusta. Kunnan ilotulitus oli upea ja erityisen mukavaan aikaan (jo klo 19) järjestetty, jotta lapsiperheetkin pääsivät sitä ihailemaan. :)

Ihana, runsasluminen talvi on kestänyt jo pitkään myös täällä etelä-Suomessa! Kovat pakkaset ovat tosin hieman rajoittaneet siitä nauttimista, mutta muutamaan otteeseen olemme käyneet pulkkaretkillä ja laskemassa mäkeä rattikelkalla... :)

Laurin suosikki-puuhia ovat tällä hetkellä mm. juokseminen, kiipeily, autoilla ja legoilla leikkiminen sekä Elvis-koiran kaikenlainen kiusaaminen. Lauri liikkuu siis pääasiassa juosten, sillä aina tuntuu olevan kiire joka paikkaan... :) Pojan kiipeilystä on puolestaan tullut varsinainen "kauhunpaikka", sillä Lauri tuntuu kiipeilevän kaikkialle ja kaiken aikaa... Laurin omasta huoneesta jouduin jo piilottamaan lastentuolit vaatehuoneeseen, sillä niiden kautta kävi kätevästi kiipeäminen pöydälle ja sieltä edelleen ikkunalaudalle...!!! Sohvalle kiivetään olohuoneessa niin ikään leikiten, eikä suinkaan istumaan, vaan juoksemaan kulmasohvaa edestakaisin...apua! On sieltä muutaman kerran arvatenkin muksahdettu (kivi)lattialle asti, mutta luojan kiitos vain pienin vahingoin... Lauri on onneksi oppinut kaatumaan niin, ettei pää juurikaan osu lattiaan, ainakaan kovalla vauhdilla... Elvis-koira saa tällä hetkellä osansa Laurin kiipeilyvimmasta, sillä lattialla makaava koira joutuu aktiivisesti toimimaan kiipeilijän alustana. Kyseessä on siis varsin kookas saksanpaimenkoira, joten Laurin tarvitsee vielä hieman kiivetä päästäkseen koiran ylitse... Myös koiran kuononpäälle istuminen, "taputtelu" leluilla ja jahtaaminen taaperokärryllä ovat kovin mukavia leikkejä - siis Laurin, tuskin Elviksen mielestä... :)

Laurin oma tahto on viime viikkoina tullut selkeästi esiin, sillä "pikku-raivarit" syntyvät toisinaan kovinkin herkästi, jos asiat eivät mene pojan mielen mukaan... :) Kiukku syntyy hetkessä, mutta toisaalta laantuu yhtä nopeasti, kun huomion kiinnittää toisaalle... :) Ulkovaatteiden pukemisesta on näin pakkasaikaan tullut melkoisen haastavaa... :)

Pikkumies tuntuu ymmärtävän yllättävänkin paljon, mitä ympärillä puhutaan, joten välillä tarvitsee hieman jo miettiä, mitä pojan kuullen voi sanoa... :) Kaikki ruokaan ja syömiseen hiemankin viittaavat sanat saavat pojan juoksemaan omalle ruokakaapilleen, jonka oven olemme jo teipanneet kiinni, sillä Laurilla oli tapana hakea sieltä jatkuvalla syötöllä ruoka- ja puuropurkkeja ja jemmailla niitä ympäri taloa... :) Kerran taas erehdyin mainitsemaan sanan "potta", juuri kun olin viemässä vaippaa roskiin ja ilman vaatteita karkuteille juossut Lauri juoksi innoissaan ympäri taloa...välittömästi kyseisen sanan kuultuaan Lauri kyykistyi "näkymättömälle potalle" ja pissasi lattialle... :))) Vaikka Lauri tuntuu ymmärtävän suurimman osan puheesta ja kehoituksista, on pojan oma puhe vielä varsin vähäistä. Toistaiseksi "oikeita sanoja" on tullut vain "äitiiiäitiiäitii", "tiitos" ja "annannanna" (=äiti, kiitos ja anna). Pääasiassa kommunikointi on siis vielä osoittelua ja erisävyistä "örinää ja kiljuntaa"... :)

Tuttipullot ovat jo siirtyneet historiaan ja pikkuhiljaa olemme alkaneet rajoittaa myös tutin käyttöä "nukkumis- ja harmitusajankohtiin"... Poika on keksinyt tälle äidin ja iskän "kiusanteolle" muutamia "kostotoimenpiteitä", kuten "purempa sitten sohvanreunaa tai revin kirjaa hampailla kappaleiksi"... :) Muutenkin Lauri on alkanut ymmärtää pienen "jäynänteon päälle"...odottaa yleisöään jekut mielessä ja jäynän tehtyään odottaa reaktiota velmu ja hieman ilkikurinenkin ilme kasvoillaan... :) Niin...pojat ovat poikia, ilmeisesti pienestä pitäen... :)  

Laurin kaksi ja puoliviikkoa kestänyt joululoma äidin ja iskän kanssa päättyi tänään, kun oli aika palata "työpaikalle" päiväkotiin. Vähän jännitimme, miten pikkumies sinne jäisi näin pitkän tauon jälkeen, mutta iloksemme meitä oli aamulla tarhassa vastassa Laurin suosikkihoitaja Mari, joten arvatenkin poika jäi sinne mielellään... :) Ulkovaatteita riisuessa Lauri näytti ympäriltä kaikkien tärkeimpien esineiden, kuten palosammuttimen ja kellon, löytyvän yhä päiväkodin seiniltä... :) Laurilla on jokin erityinen viehtymys noihin punaisiin palosammuttimiin, sillä niiden ohitse emme pääse missään niin, etteikö Lauri niitä kovaäänisesti kommentoisi ja osoittelisi... :) No, jos joskus joudumme tulipalopaikalle, löydämme Laurin avulla takuuvarmasti sammuttimen... :) Hyvin päiväkotirutiinit tuntuivat olevan Laurilla muutenkin muistissa, sillä heti kun ulkovaatteet oli saatu riisuttua, juoksi poika vessan lavuaarin eteen odottamaan käsipesua... :)

Lauri ja joulupukin pehmeä syli. :)

Ja joulun ykköslahja - the mopo!

Myös lukuisat paketeista paljastuneet auto-aarteet saivat suun hymyyn!


Isovanhempien ja kummien lahjakääröistä paljastuivat Laurin ensimmäisestä vuodesta kertovat kirjat. :)

Iltamäessä Stigalla... :)

Meillä on nyt alkanut "vieroitus tutista", kuten kuvasta näkyy... :)