No niin...pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, ettei Lauria pian pidättele enää mikään, vaan maailman (tai ainakin näin aluksi oman kodin) valloitus voi alkaa... Viime viikolla lattialla vatsallaan leikkiessään Lauri kierähti yhtäkkiä selälleen ja ihmetteli tovin silmät pyöreinä, että mitäs nyt tapahtui... :) Tämän viikon alussa tuo pyörähdys onnistui sitten jo toisinkin päin, sillä tavalliseen tapaansa Lauri yritti kieriä ulkovaatteita pukemaan tullutta äitiä karkuun ja pyörähti sitten samantien vauhdilla aina vatsalleen asti...ja sekös poikaa kikatutti... :)

Nyt kun kerran osataan kääntyillä, niin kukapa sitä enää viitsisi paikallaan makoilla... Yritys ja ähinä on kovaa, kun yritetään punnertaa eteenpäin... :)

 
Tästä se lähtee... :)

Ja on niin mahdottoman hauskaa puuhaa...

Peppu pystyssä ja nenä maassa... :)

Lauri rakastaa kameraa...tai ainakin sen edessä olemista! :) Ei tarvitse kuin ottaa kamera käteen, niin pojan kädet alkavat viuhtoa ja kiljunta kuulua...niitä hymyjä ei siis enää tarvitse houkutella filmille... :)