Kaksi ja puoli päiväkotiviikkoa on takana ja kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin! :) Tutustumiskäynnillä,  hoidon aloitusta edeltäneellä viikolla, päiväkodin väki kutsui myös äidin mukaan ensimmäisen virallisen hoitopäivän viettoon ja tutustumaan päiväkodin arkeen ja rutiineihin. Niinpä menin mukaan ensimmäisenä hoitopäivänä ja siellä meitä äitejä (ja muutama isäkin) oli sitten joukolla päiväkotielämää ihmettelemässä. Valtaosa lapsista oli tiiviisti kiinni vanhemman "housunlahkeessa", vaan ei meidän Lauri... ;) Tomera pikkumies kun tutustui täydellä vauhdilla ja innolla taloon, leluihin ja leikkikavereihin... :) Sain siis itse toimia "ylimääräisenä rekvisiittana", sillä pojalla ei tuntunut olevan "äitiä ikävä" missään vaiheessa. Niin paljon uutta tutkittavaa oli kaikkialla, että saimme päiväkotitätien kanssa vain juosta huoneesta toiseen viilettävän pojan perässä... :)

Vielä yhtenäkään aamuna Lauri ei ole jäänyt päiväkotiin itkemään - päinvastoin! Hyvin poika tuntuu viihtyvän, sillä suu hymyssä ja kädet ojossa tepastellaan joka aamu hoitajien syliin heti kun ulkovaatteet on vain saatu riisuttua... :) Muutaman kerran perääni on sentään vilkutettu, muulloin päiväkodin leluarteet ovat voittaneet pojan huomion... Varsin helppoa on siis tämä päiväkotielämään siirtyminen ollut... :)

Ensimmäiset neljä päivää Lauri kuitenkin lakkoili ruuan ja juomankin suhteen ja päiväkodin tädit sanoivatkin, että tätä poikaa ei kyllä huijata syömään, jos hän ei sitä itse halua... :) Tiedetään... :))) Ensimmäisen viikon perjantaina kaikki kuitenkin jo muuttui ja makaronilaatikko oli maistunut pojalle erinomaisesti. Tuosta lähtien ruoka onkin sitten maittanut (myös päiväkodissa) niin hyvin, että pikkumies on joutunut kuulemma komentamaan, että lusikointitahti olisi riittävän nopea... :) En tiedä minkä kokoiset lautaset päiväkodissa on käytössä, mutta hoitotädin kertoma "Lauri söi tänään kolme lautasellista lohikeittoa", kuulosti jo aika tuhdilta...(?) ;)

Ja jottei kenellekään jäisi sellainen vaikutelma, että Lauri viihtyy päiväkodissa paremmin kuin kotona, niin lisätään vielä, että kun iltapäivällä iskä (tai äiti) menee hakemaan, niin kyllä sieltä riemun kiljahdusten saattelemana juostaan syliin näinkin päin! :)))

Päiväkoti on kyllä varsin upea...uutuuttaan hohtavat tilat ovat avarat ja käytännölliset, kaikki tavarat ja lelut uusia ja hoitotädit mukavia - kyllä kelpaa ja hyvillä mielin voi "äidin vauvan" jättää päiväksi touhuamaan ikätovereidensa seuraan. Ei siis ainakaan tässä vaiheessa mitään negatiivista kerrottavaa päiväkotielämästä! :)

Lauri kävelee tätä nykyä "kuin vanha tekijä"... Äitiä ja iskää karkuun mennessään pistää jo melkein puolijuoksuksi... :) Talvikenkien kanssa meno on vielä hieman "muksahdus alttiimpaa", mutta kehittyy toki joka päivä... :) Vielä muutamia tuoreimpia kuvia...

Mökin lelukätköistä löytyi äidin ja enon vanhoja hiekkaleluja...

Alta pois, täältä tullaan... :)

Laurien kokoontumisajot... :)