Laurin ihka-ensimmäinen junamatka toteutui tänään, kun pikkumies matkasi äidin ja enon kanssa 50-vuotiaalla junavanhuksella, Lättähatulla, Keravalta Porvooseen. :) Nousimme ensin kyytiin vaunusta, jossa sijaitsi junan "moottori" ja sen meluisuus pelottikin Lauria kovasti. Koska kyseisessä vaunussa oli melun lisäksi myös varsin lämmin, päätimme etsiä heti uudet paikat ja löysimmekin väljän ja vilpoisan tilan erään vaunun keulasta. Junamatka sujui mukavasti ja alkujännityksen jälkeen Laurikin innostui taputtamaan ikkunoita ja hihkumaan kanssamatkustajille. Radan varrelle oli pitkin matkaa saapunut ihmisiä katsomaan Lättähattua ja vilkuttamaan sen matkustajille, joten Laurikin vilkutteli heille innokkaasti takaisin. :)

Saavuttuamme Porvooseen suuntasimme ensin kauppaan ostamaan juotavaa ja heti seuraavaksi jäätelökioskille. Junamatkan uuvuttama Laurikin jaksoi sinnitellä hereillä vielä jäätelön maisteluun asti, mutta nukahti pian sen jälkeen saatuaan "suun makeaksi". :) Kävelimme ympäri Porvoon keskustaa vajaat kolme tuntia, jonka jälkeen olikin jo aika palata junavanhuksen luokse. Mukulakivikatujen tärinä herätti viimein myös Laurin ja ehdimme syödä, juoda ja vaihtaa vaipan tyhjässä junassa, ennen kuin muut matkustajat saapuivat sinne.

Kotimatkalla Lauri oli olevinaan jo niin "kokenut junamatkailija", että päätti kertoa sen myös muille... :) Kanssamatkustajat saivatkin "nauttia" villistä pikkumiehestä, joka päpätti, tanssi ja huitoi käsillään koko matkan takaisin Keravalle. Innostuipa Lauri myös kokeilemaan äänensä kantavuutta ja varsin äänekkäät ja kimeät kiljahdukset saivatkin äidin hetkeksi toivomaan pikaista äänenmurrosta... ;)  

Ensimmäiset ratakilometrit menivät vielä pelonsekaisin tuntein...

...mutta pian oltiin jo täydessä vauhdissa!

Täältä tullaan Porvoo! :)

Entisaikojen malliin painetut liput maistuivat...pahville!

Valmiina kotimatkan metkuihin...