Ensiaskeleita... :)

Pikkumiehen ensimmäiset puolitoista askelta nähtiin maanantaina 14.9. eli n. 11,5 kk iässä. :) Samaisen viikon sunnuntaina matka oli jo kaksinkertaistunut ja tuota 3-4 askeleen pituista siirtymistä "tuelta toiselle" ollaan sen jälkeen nähty melkeinpä päivittäin. Lauri on "treenannut" kävelyä ahkerasti ja suurella innolla taaperokärryn kanssa ja se kyllä näkyy "askelkuvioiden" kehittymisessä, mm. käsi kädessä kävely sujuu jo varsin hienosti. Seisominen paikallaan ilman tukea on tätä nykyä myös jo "vauvojen leikkiä".

Mieluisinta puuhaa Laurille ovat tällä hetkellä autoilla leikkiminen, äitiä ja iskää karkuun konttaaminen ja Elvis-koiran härnääminen... :) Autot ovat kuitenkin se ykkösjuttu ja niitä kädellään työntäen ja välillä suutaan pärisyttäen Lauri ajelee pitkin lattioita...ja seiniä...ja ikkunoita... :)

Äiti palasi töihin viikko sitten maanantaina ja Laurin ensimmäinen hoitoviikko tapahtui mummon luona. Lauri jäi mummon luokse tietenkin mielellään ja hymyssä suin, eivätkä aikaiset aamuherätyksetkään aiheuttaneet suurempia vastalauseita. Laurin ja mummon "lomaviikko" sujui hienosti ja vauhdikkaasti, ehkä mummo olisikin ollut sen "oikean loman" tarpeessa huhkittuaan viikon verran touhukkaan poikamme perässä... :) Kiitos vielä mummolle hyvästä hoidosta! :)

Perjantaina kävimme valokuvaamossa otattamassa 1v.-kuvat. Studiossa oli sen verran ihmeteltävää, että muuten niin nauravaisen pojan huomion kiinnittäminen kohti kameraa ja saaminen hymyilemään vaati jonkin verran "pelleilytaitoja"... :) Mutta kyllä niitä hymyjäkin saatiin kuvaajan mukaan filmille, viikon päästä sitten nähdään vedoksista miten kuvat onnistuivat.

Seuraavat kolme viikkoa Lauri onkin sitten taas kotihoidossa kesälomailevan iskän kanssa ja "pojat" saavatkin viettää kunnolla aikaa toistensa seurassa. (Äidin) ihan pienistä epäilyksistä huolimatta ensimmäinen päivä sujui hienosti leikkien, ulkoillen, syöden ja nukkuen. Tänään parivaljakko kävi 1v.-neuvolassa, mikä oli myös mennyt mallikkaasti. Rokotepiikkiä oli vähän tarvinnut itkeä, mutta muuten Lauri oli reippaasti esitellyt neuvolatädille taitojaan. :) Lokakuun loppupuolella Laurilla alkaa sitten ihan uusi vaihe, kun siirtyminen päiväkotielämään tulee ajankohtaiseksi. Tuolloin ihan kotimme läheisyydessä avautuu ihkauusi päiväkoti, jossa aloittaa kaksi pientä ryhmää, jotka koostuvat pääosin Laurin kanssa samanikäisistä nassikoista... :)

Huomenna yksi vuotta täyttävä pikkumies ei sitten enää olekaan mikään vauva, jonka myös neuvolasta haetut uudet "miehiset mitatkin" todistavat! :)

Keravan Sirkusmarkkinoilla bongasimme "turvaistuinkarusellin".