Päiväkodin tädit ovat kertoneet, että Lauri on jo jonkin aikaa syönyt ruokansa itse lusikalla, vaikka kotona olemmekin vielä "rutinoituneet" syöttämiseen... :) Viime viikon lopulla Lauri kuitenkin päätti, että tahdin on aika muuttua myös kotona, sillä poika tarttui itse lusikkaan, eikä suostunut luovuttamaan sitä enää äidille... :) Yritin hieman avustaa, että lusikka löytäisi paremmin suuhun, mutta tähän poika ei suostunut, eikä lusikkaan todellakaan ollut muilla koskemista... Hienosti on Lauri kyllä oppinutkin syömään, sillä suurin osa ruuasta löysi kuin löysikin suuhun asti! :)

Namnam...minä syön tästä lähin itse! :)

Seuraavana päivänä Lauri suostui - ihme kyllä - laittamaan jo ruokalapunkin... :)

"Muutaman" suklaarakeen saatuaan Lauri oppi välittömästi uuden sanan "kaakkia" (=karkkia), jota rallatellaankin meillä nykyään tiuhaan tahtiin... :) Eräänä aamuna Lauri lauleskeli koko matkan autossa kodista päiväkotiin "kaakkii-kaakkii-kaakkii" -lallatusta... :) Todennäköisesti suklaarakeet ovat vallanneet pojan yöunetkin, sillä eräänä iltana, kun olin itse menossa nukkumaan, laitoin mennessäni Laurillekin peiton takaisin päälle, jolloin poika käänsi kylkeään ja sanoi unissaan kirkkaalla äänellä "kaakkii"... :) Toinen Laurin suosikki-laulu on "Heppalaulu - Ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa" - jonka "ihahaa" -osuutta Lauri lallattelee mielellään... :)

Pikkuhiljaa Lauri on alkanut ottaa sanavarastonsa sanoja myös käyttöön ja ainakin "utti" (=tutti) ja "äiti" kuullaan jo totuttua useammin pojan suusta... :)

Tässä avustetaan vaaria auton puhdistuksessa lumesta...

Laurilla on myös mummolassa oma junarata...ja sänky, vaikka mummon mielestä pikkumies siellä liian harvoin (yö)kylässä vieraileekin... :)