Takana ovat ne päivät kun äiti saattoi vielä hieman puuhailla omiaan ja vahtia vain sivusilmällä lattialla pyörivää poikaansa... Nykyään meno kun on sen verran vauhdikasta ja arvaamatonta, ettei montaa sekuntia uskalla jättää pikku-vipeltäjää vahditta... :)

Ykkösliikkumismuodoksi on nyt vakiintunut konttaaminen ja ryömimiseen turvaudutaan enää harvoin (silloin kun on todella kiire). :) Kaikkialle, mistä suinkin saa pitävän otteen, täytyy nousta... Seisaallaan olo on vielä hieman huojuvaista, mutta selvästikin suuri saavutus! Lauri on niin innoissaan uusista ulottuvuuksista, että "tanssiksi" pistäessään monesti vielä unohtaa seisovansa ja mukkelismakkelis mennäänkin vielä varsin usein... :) Seisoessaan Lauri on ottanut muutamia "asentoa korjaavia" askeleita, mutta varsinaisesta tuen varassa kävelystä ei vielä voida puhua...kaikki aikanaan!

Lauri on myös innostunut leluistaan ihan eri tavalla kuin aiemmin ja viihtyykin niiden parissa todella hyvin ihan itsekseenkin, silloin kun malttaa olla viilettämättä tutkimusmatkoillaan. Istuallaan leikkiminen on innoittanut pojan jopa höpöttämään omiaan leluilla huitoessaan. :) Ja lelujen hakkaaminen lattiaan on suurinta huvia, miten ihanaa kolinaa niillä saakaan aikaiseksi... :)

Lauantaina kävimme kolmeen otteeseen ihastelemassa Porvoon ja Keravan välisellä radalla edestakaisin kulkenutta höyryjunaa. Vanha junarata kulkee vain muutaman sadan metrin päässä kodistamme, joten tottakai menimme kummastelemaan tuota vielä vanhempaa junavanhusta, kuin minkä kyydissä itse olimme viikkoa aiemmin. Silmät pyöreinä Laurikin katseli tuksuttavaa ja viheltävää junaa, kun se sukelsi esiin pusikon takaa. :) Höyryjuna on liikenteessä vielä kertaalleen syksymmällä, ehkä hyppäämme silloin taas kyytiin! :)

Kukkuu lelut! Laatikkoa ei voi Laurin mielestä kiertää, vaan se täytyy ylittää kiipeämällä... :)

Lauri huilitauolla lelulaatikossa... :)

Pikku-supermies on herännyt iloisena uuteen päivään!

Lauri ihailemassa höyryjunaa radan varrella.

Pyykinpesukone jaksaa kiehtoa aina vaan...